Luna liitää hienosti!

Me kaivataan jo kesää! Vaikka Lunan mielestä lumessa kieriminenkin on hauskaa. Tämä kuravelliloska vaan alkaa jo riittää, kesä pian kiitos!

Tänään oltiin Lunan kanssa agiliitelemässä oikein hienosti!

Treenattiin aita-keppi –yhdistelmää, jossa aidan jälkeen tehtiin sylikäännös 180 astetta kepeille. Aluksi Luna ei ihan tajunnut homman juonta, mutta jo parin toiston jälkeen hoksasi ja sen jälkeen sujui ihan superhienosti! Kummaltakin puolelta!! Luna on ihan selkeästi nyt viimein oikeasti tajunnut, mistä ne kepit kuuluu aloittaa. Voin heittää sen jo vähän kauempaa ja vaikeammista kulmista. Hakee yleensä tosi hienosti oikean keppivälin. Jes! :)

Keinua tehtiin vauhdin ja yhden aidan kanssa. Tultiin siis kovalla vauhdilla aidalta suoraan keinulle ja katsottiin, mahtaako Luna vielä harrastaa lentokeinuja. Ei harrastanut, joten keinutreenit sujuivat kanssa tosi hienosti! Ei edes ekalla kerralla juossut ihan päättömänä alastulolle ja pompannut sieltä pois. Tosi nätisti laski keinun ja otti kontaktin, pomppimatta. :)

Ratatreenissä oli mukava ja suht simppeli rata. Olen vaihtanut haltuunottamiskäskyn “tässä!” “täällä!” –huutelujen sijasta vain suhinaan “sshhhh”, joka TOIMII! Nuo entiset haltuunottokäskyt olivat välillä täysin kuluneita, eikä niillä ollut toivotunlaista vaikutusta. Käskysanan vaihtaminen oli siis oikein fiksu veto, nyt se nimittäin toimii. :) Aidan jälkeen oli tiukka käännös putken kauimmaiseen päähän. Aidan jälkeen oli aivan lähellä suora linja putken “väärään” päähän, vaan Lunapa ei karannut kertaakaan sinne väärään päähän! Ehdin siis ottaa sen hienosti haltuun, ennen kuin lukitsi väärän pään. Lunan kanssa saa olla tosi tarkkana noiden haltuunottojen kanssa, se nimittäin herkästi lukee itse esteitä ja lukitsee niitä, ellen riittävän ajoissa anna ohjeita. Tuolla radanpätkälläkin se pari kertaa lukitsi väärän esteen, mutta niistä selvittiin paremmalla haltuunotolla. Tietysti ihan hyvä, että koira ainakin irtoaa, mutta pitää muistaa tosiaan ottaa se todella ajoissa haltuun kohdissa, joissa on pienikin mahdollisuus mennä väärälle esteelle. :)

Ratatreenissä saatiin kehuja tosi hienoista kontakteista, vautsi! Alunperinhän Lunalla ei ollut minkäänsorttista kontakteiden suoritustapaa. Kunhan juostiin. Tosin ei meillä tainnut erityisen niissä ollakaan ongelmia. Tämä tapahtui siis joskus vuonna 2005, kun aloiteltiin agiharrastus. Kun siirryttiin treenaamaan nykyiseen seuraan syksyllä 2008, rupesin kuitenkin kiinnittämään kontakteihin enemmän huomiota ja opetin pysäytyskontaktit, ilman namilautasta. Junattiin erittäin kauan pisteessä, jossa Luna osasi kyllä pysähtyä kontaktille, jos itsekin pysähdyin ja palkkasin. Jossakin vaiheessa tänä talvena huomasin sen vaan yhtäkkiä osaavaan tosi nätit kontaktit! Pysähtyi kontaktille, vaikka itse jatkoinkin matkaa, jes. :) Nykyään palkkaan sen välillä pysähtymisestä ja välillä annan juosta läpi, kontaktikäskyn toki antaen. Luna juoksee nätisti ihan kontaktin loppuun saakka. En viitsi sitä kisoissa jne. pysäytellä, kun ei noissa koskaan ole ongelmaa ollut. Hyvä alastulo on aika taattu, kun antaa kontaktikäskyn, mutta ei vaadi sitä pysähtymään sinne. Kipittää kuitenkin sinne kontaktin loppuun saakka, vain pysähtymättä. Treeneissä Luna kuulemma askelsi alastulot ihan sen näköisesti joka kerta, kuin sille olisi opetettu juoksukontaktit esim. kontaktien yli menevän kaaren avulla. Ennan kanssa aion vaatia pysähtymisiä edes hetkeksi ihan joka kerta, mutta Lunan kanssa tämä tapa on ihan hyväksi todettu. :)

Nyt on hyvä jäädä odottelemaan pääsiäisen kisarumbaa Purinalla…

Treenejä ja Pirkan Dameja

Käytiin reilu viikko sitten sunnuntaina kimppanometreenailemassa. Tehtiin myös ekaa kertaa Ennalle markkeeraus damitreinerin kanssa. Aluksi Enna malttoi olla tosi nätisti muutamien pamauksien ajan, mutta alkoi sen jälkeen tosi levottomaksi ja piippaili… Se ei sitten saanut hakea enää yhtäkään markkeerausta, ainoastaan pari linjaa, kun oli hiljaa. Keskittyminen kuitenkin tuntui olevan jossain aivan muualla, joten treenit ei ihan onnistuneet täysin… Se on myös kuumettuaan saanut pari kertaa korvansa lukkoon! Mun pieni tottelevainen neiti, perin kummallista! Olen jounut sen kerran hakemaan ihan pois, kun oli ettimässä väärästä paikkaa damia, eikä tullut pois… Onneksi kuitenkin on nyt yleensä sentään totellut tosi hyvin! Saatiin kuitenkin treenien loppuun pari hyvää markkeerausta, kun tehtiin ilman pamauksia. Oli ihan hiljaa, haki ja palautti vauhdilla.

Ollaan myös vähän agi- ja tokotreenailtu. Kepit verkoilla alkavat sujua jo melko hyvin! Hieman pitää vielä ohjata verkkojen alkuun (yrittää joskus väärältä puolelta sisään), mutta sen jälkeen tosi nopeaa ja nättiä itsenäistä pujottelua! Voin itse mennä edellä tai jättäytyä jälkeen. Tokon suhteen meillä on jo hieman jotain kisasuunnitelmia!

Viime viikolla Enna pääsi jälleen kyläilemään saksanpaimenkoira Roopen luokse. Lunakin pääsi tapaamaan Roopea päiväksi, mutta se ei kuulemma ollut niin innostunut uudesta ystävästä kuin Enna. Lähinnä komensi Roopen vaan pois, jos tuli liian lähelle.

Sunnuntai aamuna lähdimme Ennan kanssa aikaisin kohti Pirkan Dameja. Herätys oli klo.5.15 (hui!) ja kellojen siirtämisen vuoksi, kello oli “vanhaa aikaa” vasta 4.15! Huh, hullua tämä koiraharrastus. Oltiin ennen kahdeksaa jo koepaikalla ja jäätiin jännityksellä odottamaan päivän tehtäviä. Sidewild kennelin joukkuetta edustivat S. Odd Indeed “Oskari”, S. Odd Old Nick “Oona” sekä S. Northern Frost “Carl-Philip”. Me Ennan kanssa osallistuttiin yksilökisaan. Joukkueitten ja yksilökisojen tehtäväpaikat olivat eri paikoissa, joten me ei valitettavasti nähty Sidewild joukkueen suorituksia!

Enna oli kaiken odottamisen jälkeen melko levoton… Ensimmäisenä tehtävänä oli sokkolinja, jossa oli 2 damia. Ensin ammuttiin starttipyssyllä laukaus ja sen jälkeen siirryttiin itse lähetyspaikalle. Ekalla lähetyksellä Ennalla ei selvästikään ollut hajuakaan tehtävästä, vaan se pomppasi aivan väärään suuntaan. Me ei olla ehkä kertaakaan tehty varsinaisesti sokkolinjaa! Olen jättänyt yleensä Ennan istumaan ja vienyt damin itse. Tai ollaan jätetty linjadami muistiin, siksi aikaa, kun suoritetaan ensin joku muu tehtävä. Tokalla lähetyksellä lähti kuitenkin suoraan eteenpäin, oli jo juoksemassa täysiä ohi, kun löi jarrut pohjaan ja käytti nenäänsä, jes! Dami oli polulta hieman sivussa ja melko kuopassa. Se ei siis todellakaan näkynyt sieltä. Tokalle linjalla olevalle damille lähti ensin suoraa, pomppasi sitten sivuun, mutta palasi hetken päästä takaisin polulle ja löysi damin, enemmän haulla ja “vahingossa” polkua edetessä.

Markkeeraustehtävässä Enna oli irti ja malttoi hienosti pysyä paikoillaan. Markkeeraukset tehtiin myös metsässä, eli paikka ei ollut mikään ihan selkeä ja aukea. Enna lähti ensiksi jälkimmäiseksi heitetylle damille. Pysähtyi kuitenkin yhtäkkiä tuijottamaan markkeerauksien heittäjää, joka oli pukeutunut talviseen metsästysasuun (valkoinen, jossa koivun runkoja). Se tuijotti hyyyyvin kauan tätä kummallista ihmispuuta, mietin jo, että lähteekö se kohta ollenkaan enää damille. Hetken päästä se kuitenkin lähti, mutta jäi taas pieneksi hetkeksi tuijottamaan tuota outoa ilmestystä. Onneksi kuitenkin jatkoi jälleen matkaansa ja pienen etsimisen jälkeen löysi damin ja palautti hyvin. Kaksoismarkkeerauksia ollaan tehty vain ihan pari kertaa, joten hieman mietitytti, miten Enna enää (varsinkaan pitkän tuijottelutauon jälkeen) muistaisi toista damia. Se kuitenkin lähti hyvin oikeaan suuntaan ja löysi damin, tosin joutui etsimään sitä hieman enemmän.

Aikarajoitettu haku sujui ehkä parhaiten. Enna haki ensimmäisenä aivan hakuruudun laitimmaisen damin vauhdikkaasti juosten. Seuraavaksi se malttoi käyttää hyvin nenäänsä ja löysi hakuruudun etureunalla, kuusen alla piilossa olevan damin. Loppua kohden nenän käyttö vaan parani. Enna ehti 3min aikana tuona 3 damia ja neljännen se toi ajan jo loputtua.

Hieman sähellystä ja aivan turhaa levottomuutta oli meidän suorituksemme… Parhaaseen ei siis ihan kyetty. Tosin tällä treenimäärällä ihan kohtuullinen suoritus. Nyt vaan lisää treeniä, pikkuhiljaa vaikeuttaen. Nyt ollaan tehty aika helppoja treenejä. Otetaan mukaan  myös niitä (helppoja) sokkolinjoja sekä treenataan paljon enemmän myös kaksoismarkkeerauksia! Sekä malttitreeniä. Tosin kahdestaan treenatessa maltin kanssa ei ole minkäänlaisia ongelmia! Muita ihmisiä + koiria on selkeästi Ennalle yhtä kuin jotain superkivaa, jolloin se myös on selkeästi levottomampi + tietysti se oma jännittäminenkin hieman vaikuttaa koiraankin. Pikkuhiljaa pitäisi ehkä treenata hieman kimpassakin jonkun kanssa, hieman enemmän kuin vain erittäin harvoin.

Lopullinen sijoituksemme oli 13./23. Kärkijoukko oli lähes kokonaan vanhempia koiria kuin Enna (monet syntyneet vuosina 2006, 2007, 2008). Vuonna 2009 syntyneistä koirista taidettiin olla kolmansia (meitä ennen sijoittuneella koirakolla samat pisteet itseasiassa kuin meillä). Joten ehkä ihan ok suoritus meiltäkin. Sidewild-joukkue sijoittu sijalle 6./12., hienoa, onneksi olkoon joukkueelle! :)

Loppuun vielä meidän arvostelu ja pisteet:

Ohjaustehtävä: 12/20

Uusinta yrityksellä lähempi dami helposti ja nopeasti ylös. Jäljempi löytyy siksaklenkin jälkeen. Hyvät palautukset.

Paikallistamistehtävä: 12/20

Muistaa jäljempänä heitetyn ja noutaa sen, mutta epäröi matkalla heittäjän taakse. Ensin heitetysti hatarampi muistikuva, mutta löytää haun jälkeen.

Haku: 13/20

Vauhdikkaasti hakeva koira, vainun käyttö paranee loppua kohden. Löytää 3/5. Hyvät luovutukset.

Eteen, oikea, vasen, seis

Poikettiin aamulenkillä pellolle ja tehtiin pienet nometreenit. Mulla oli muutama tennispallo mukana, joten tehtiin vähän suuntia, pysäytyksiä ja pari linjaa häiriöllä.

Enna on tosi nopeasti hoksannut suunnat. Itse otin etäisyyttä vikalla kerralla 30-40m , sitä ennen olin hieman lähempänä. Lähetin Ennan välillä oikealle ja välillä vasemmalle, ensin pillipysäytys, sitten suunnan näyttö kädellä + sanallinen käsky. Molemmille puolilla oli aina pallo. Hienosti sujui! :)

Pysäytyksiä treenattiin vaan parisen kertaa. Enna kääntyy välittömästi pillin kuultuaan ja pallo lentää heti palkaksi. Tätä en viitsi tehdä liikaa, sillä uskon, että Enna rupeaisi helposti kysymään “apua” liian herkästi. Se kun muutenkin kysyy aika paljon. Yritetään siis vahvistaa sitä itsenäistäkin työskentelyä, eikä tehdä liikaa pysäytyksiä. :) Seuraavaksi pitää vaan alkaa hieman kasvattamaan kestoa pysäytyspillityksen ja pallon heiton välissä. Niin, että Enna joutuisi hetken odottamaan paikoillaan.

Linjaa tehtiin häiriön kanssa. Ennan palauttaessa heitin toisen pallon. Ensimmäisellä kerralla Enna meinasi hieman lähteä sen lentäneen pallon perään, mutta uuden pillityksen jälkeen palautti nätisti. :) Parilla kerralla Enna ei edes kiinnittänyt huomiota häiriöheittoon, pari kertaa tarvitsi uuden luoksetulopillityksen varmistukseksi.

Jokaisen treenin aika treenattiin myös hieman odottamista ja malttia. Enna ei pääsekään heti hakemaan, vaan joutuu odottamaan ja joskus käyn hakemassakin itse ja Enna joutuu odottamaan paikoillaan. Joskus myös heittelen dameja/palloja Ennan eteen/taakse/sivulle ja Enna odottaa istuen. Nämä eivät kuitenkaan yleensä tuota Ennalle mitään ongelmaa. :)

Riekkumista shelttiseurassa

Tänään käytiin jälleen lenkillä Nooran ja Kovun kanssa, kiitos jälleen seurasta! :)

Temppuja ja treeniä

Lihaksia löytyy!

Ollaan treenattu Ennan kanssa erilaisia temppuja sekä tehty vähän nome- ja tokotreeniäkin!

Silvia Trkman oli hetki sitten Suomessa ja meidänkin seurasta oli porukkaa ainakin kuunteluoppilaina. Temppukurssilla olleet kertoivat hieman kurssilla olleista tempuista ja innostuinpa itsekin treenailemaan Ennan kanssa.

Ensimmäisenä treenattiin naksuttimen kanssa temppua, jossa haluan Ennan laittavan kaikki jalat laatikon/kupin sisään. Ensin käytössä oli suuri sängynaluslaatikko. Aika nopeasti Enna tajusi, että haluan sen menevän kokonaan laatikon sisään, vaikka aluksi Enna vain tarjosi kivaa peruuttamisliikettä tai istui edessäni. Melko nopsasti se ymmärsi, että pitää itse kokeilla, mitä siltä haluan. Ensin palkka tuli laatikon katsomisesta, sitten lähemmäksi menosta, yhden jalan sisään laittamisesta jne. Ollaan parina päivänä treenattu tätä ja ollaan pisteessä, jossa Enna laittaa kaikki jalat 35x25cm kokoiseen laatikkoon. Pienensin siitä laatikon kokoon 25x20cm. Aika lähellä on jo, että Enna saa kaikki jalkansa tuohon laatikkoon! Ihan vielä se ei ole onnistunut saamaan kaikkia jalkoja sinne yhtäaikaa, mutta kyllä se yrittää. :) Vaatii jo hieman tasapainoa! Tavoitteena olisi saada Enna seisomaan omaan ruokakuppiinsa.

Toinen temppu oli jalkojen laittaminen laatikon/kupin päälle ja pyöriminen sen ympäri takapäätään käyttäen. Tätäkin ollaan parina päivänä treenattu ja Enna osaa jo hyvin laittaa tassut väärinpäin olevan ruokakupin päälle ja hieman liikuttaa takajalkojakin, silloin kun olen itse kauempana! Se tosin osaa pyöriä hirmu hyvin jo kokonaisen kierroksen, jos itse seison kupin edessä sitä vastapäätä ja pyörin itsekin kuppia ympäri. Osaa silloin tosi näppärästi liikuttaa takapäätään. Hieno Enna! Jospa se kohta osaisi pyöriä myös silloin, kun seison itse paikoillani.

Nomessa ollaan treenattu mm. suuntia. Olen jättänyt Ennan istumaan ja laittanut sen jommalle kummalle puolelle tennispallon/damin, kävellyt itse kauemmaksi ja antanut käsi- ja suullisen merkin joko oikealle tai vasemmalle (riippuen kummalla puolella pallo on). Hienosti se on hoksannut jutun jo kahden pallon kanssa! Eli sen molemmilla puolilla on tennispallot/damit, annan ensin pillillä pysähtymiskäskyn (vaikka se jo valmiiksi istuukin) ja sen jälkeen annan selkeän käsi- ja suullisen merkin siitä, kumman puolen pallo/dami sen tulisi hakea. Sujuu tosi hienosti! Matka ei tosin vielä ole kovin pitkä, mutta pikkuhiljaa pidennetään. :)

Tehtiin lisäksi myös pienet linja- ja hakutreenit, jotka sujuivat erittäin vauhdikkaasti.

Ollaan treenattu myös pysähtymiskäskyä pillillä. Enna on juoksennellut itsekseen kauempana, olen antanut pillillä pysähtymiskäskyn ja heittänyt heti pallon, kun Enna kääntyy katsomaan. Hyvin toimii. :) Tästä on hyvä jatkaa treenejä.

Ollaan tehty pientä tokotreeniä sisällä: perusasentoa, seuraamista, käännöksiä, liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisomista. Seisominen onnistuu vähän vaihtelevasti: välillä se sujuu hyvin ja välillä vähän huonommin. Joudun vielä palkitsemaan Ennan samalla kun annan seisomiskäskyn. Se kyllä pysähtyy, mutta saattaa joskus hieman liikkua, kun tulen takaisin päin, se niin odottaa sitä palkkaa. No, treeniä vaan. Käännökset alkavat sujua jo ihan kivasti, erityisesti täyskäännös sujui eilen hienosti. Liikkeestä maahanmeno on yksi Ennan lemppareista, siitä se tykkää kovasti. :)

lisäys: Nyt menee jo kaikki neljä tassua tuohon 25x20cm laatikkoon! :) Aika paljon se vielä vaatii tassujen asettelua ja yrittämistä, mutta on jo useamman kerran saanut ne kaikki neljäkin tassua laatikkoon. Kolme tassua menee vähän useammin.

Mittarimatotakki

Fanny ja Jade tulivat tänne eilen yökylään. Jade oli edelleen melkoisen energinen ja hullu tapaus. :D Se vaan juoksi ihan täysiä ympäri asuntoa, katsomatta yhtään mitä päin juoksee… Jade viihtyi hyvin Ennan laajan lelukokoelman ääressä ja ne Ennan kanssa askartelivatkin lelujen parissa niin, että Ennan toissapäivänä ostettu uusi lelu joutui suolestamisen uhriksi.

Ennasta oli kiva, että Jade on vähän kasvanut: sen kanssa pystyi nyt hieman leikkimäänkin paremmin! Samalla reissulla ommeltiin Jadelle fleecetakki ylijäämä huovasta. Melkoinen limenvärinen mittarimatotakki! Takkiin kuului myös hieno kauluri, jonka kanssa Jade näytti entistä enemmän mittarimadolta. ;) Eihän tuosta takista mitään kovin kaunis luomus tullut, mutta ajaa varmasti asiansa (mittojen ottamiseen Jadesta tarttettiin kaksi ihmistä, eikä se ollut kovin helppoa silloinkaan! :D) Nyt pieni karvaton koira pärjää ulkona hieman pidempään!

Lenkki Herttoniemenrannassa

Lauantaina käytiin jälleen Kovu-sheltin kanssa lenkillä, tällä kertaa Pitkäkosken puolella, jossa kävelijöitä oli ajateltu edes hieman. Tänään lähdettiin tänään Ennan kanssa käymään Herttoniemenrannassa jäällä riekkumassa.

Tavattiin samalla reissulla myös saksanpaimenkoira Roope, joka oli jälleen aivan ihastunut Ennaan ja halusi koko ajan olla sen vieressä ja antaa pusuja! Roope oli kuitenkin ihan Ennan tossun alla ja totteli sitä kaikessa. ;)

Ennan unta täytyy vahtia.

Poika kuriin ja järjestykseen!

Ja Roopehan kilttinä poikana tottelee.

Niillä on melkoisesti kokoeroa!

Ennan uusi ystävä

Vietin päivän koirattomana, kun Luna jäi porukoilleni ja siskoni halusi Ennan välttämättä hoitoon yhdeksi yöksi. Siskoni kämppiksellä on 1,5-vuotias saksanpaimenkoirauros Roope, joista tuli Ennan kanssa hyvät kaverukset! Roope ei ollut yhtään ahdisteleva, joten Ennakin piti siitä kovasti. :) Kuulemma kulkivat joka paikassa yhdessä ja nukkuivatkin aina vierekkäin. Roope myös antoi Ennan ottaa kaikki lelunsa ja suolestaa ne, Roope vain katseli vierestä pienen punaisen tuhoamista! Enna palasi tänään kotiin ja sain siskoltani kivoja kuvia:

Agilityn täyteinen päivä

Eilinen oli erittäin agilityn täyteinen päivä! Ensin oltiin Lunan kanssa kisaamassa Hyvinkäällä Ennan toimiessa kisaturistina. Illalla oli vielä agitreenit Ennan kanssa Purinalla.

Kisa-aamu ei alkanut kovinkaan hyvin, sillä ensin siskon auto oli jäänyt kiinni parkkipaikalle (tai “autojen hautausmaalle”, kuten siskoni asian ilmaisi). Jouduin sitten työntämään autoa yhdessä toisen siskoni kanssa, mutta auto oli totaalisen jumissa. Vähän saatiin sitä liikutettua kuopasta, johon toinen eturengas oli joutunut. Kuoppa oli kuitenkin melko syvä ja aivan peilijäässä, joten ei meillä ei ollut kolmistaan mitään mahdollisuutta saada autoa sieltä ylös. Kello oli hieman yli 9 sunnuntai aamuna, joten jokapuolella oli tyhjää ja hiljaista.

Aikamme yritettiin työntää, kunnes viimein näköpiiriin ilmestyi ihmisiä ja vieläpä kaksi miestä! Onneksi siskon auto on hyvin pieni, joten he saivat heijattua auton ylös montusta, hiphei!

Kello oli n. 20 yli 9 ja uskoin meidän kerkeävän vielä juuri ja juuri kymmeneksi Hyvinkäälle. Meidän rataantutustuminen alkoi arviolta 10.30, joten oltaisiin vielä sen verran etuajassa, kuten kisakirjeessä käskettiin tulemaan!

Vaan eipä meidän mutkat matkassa siihen loppuneet, niitä mutkia kun tuli tehtyä vähän enemmän kuin tarpeeksi! Ei osattu lukea ja kuunnella navia, joten ajeltiin Tampereen motaria edestakaisin ja minä fiksuna vielä luulin, että kisat ovat samassa paikassa kuin Hyvinkään koirakylpylä! Käytiin siis kylpylän pihassa vaan huomataksemme, että kisat eivät todellakaan olleet siellä… Kello oli tässä vaiheessa jo 10.18!

Päätettiin uskoa paremman puutteessa navigaattoria (jonka huomattiin loppujen lopuksi olleen koko ajan aivan oikeassa…) ja motarilla taas ollessamme, muistin tallentaneeni kisajärjestäjän puhelinnumeron! Soitin ja kysyin ajo-ohjeita. He myös merkkasivat listoihinsa, että olen kyllä tulossa, joskin todennäköisesti myöhässä! Sillä hetkellä käynnissä oli vielä mediykkösten rata. Mahdollisuus ehtiä oli siis olemassa! Viimein perille päästyäni nappasin Lunan paperit ja juoksin sisälle. Heitin paperit ilmottautumiseen ja kiirehdin juuri alkavaan maxiykkösten rataantutustumiseen! Hyvin kerettiin siis, ihan aikataulussa oltiin! ;) Melko katastrofaalinen aamun aloitus, huh! Siitä johtuen olisi voinut kuvitella, että radoistakin tulee melko katastrofaalisia.

Ensimmäinen, eli hyppyrata oli melko suoraviivainen ja helppo. Lähdin aika varmoin mielin radalle, ainoastaan se keppien aloitus hieman mietitytti. Treeneissä kepit ovat sujuneet nyt pitkään tosi hyvin. Keppien lähestyessä, Lunan ampaistua putkelta ulos, se suuntasi siinä lähellä olevaa pussia kohden. (pussi tosin oli väärinpäin Lunasta katsottuna, ei olisi päässyt siis suorittamaan sitä siitä lähemmästä päästä) Se kuitenkin hetkessä kääntyi minun huudettuani kohti keppejä ja aloitti ne oikein hienosti! Siinä vaiheessa keskittyminen herpaantui hieman ja keppien jälkeisen renkaan suoritettuaan Luna ampaisi kohti muuria. Seuraavana esteenä olisi siis ollut hieman enemmän oikealla ollut hyppy. Luna ehti lukita esteen ennen kuin sain sitä haltuun. Näin vaan, kuinka se juoksi suoraan kohti muuria, suoritti sen ja palasi sen jälkeen takaisin luokseni… Olin rataantutustumisessa miettynyt, kuinka siinä kohtaa täytyy ottaa koira haltuun! Vaan se sitten jäi tekemättä ja seurauksena siitä HYL. Rata ennen ja jälkeen tuota muuriepisodia sujui oikein hienosti ja hyvällä vauhdilla. Kyllä harmittaa!

Agirata oli hieman kinkkisempi. Lunasta alkoi selkeästi nähdä jo väsymisen merkkejä. Olimme reilun 50 osallistujakoirakon aivan loppupäässä ja otin Lunan vähän turhan aikaisin pois kevythäkistä hengailemaan radan reunalle. Luna kuitenkin suoritti ihan ok vauhdilla radan, joskaan ei niin nopeasti kuin hyppyrataa. Tuloksena radalta 5 yhden riman tiputtua! Radalla oli myös se meidän vähän pelkäämä keinu, joka ei kuitenkaan todellakaan mennyt lentokeinuksi, vaan Luna malttoi nätisti pysähtyä ja odottaa! Keppien aloitus sujui myöskin hyvin. Se oli taas niin lähellä, mutta niin kaukana! Tällä kertaa kuitenkin kaikista lähimpänä, sillä virhe tuli ainoastaan yhden riman pudotuksesta. Ohjasin Lunaa ehkä hieman huonosti hypylle, jolta rima sitten tippuikin.

Agiradalta tuli ainoastaan 2 nollaa huikeasta osallistujamäärästä huolimatta. Sijoituttiin sitten meidän vitosella sijalla 6. Huh, oli se nolla vaan taas niin lähellä…

Ennan illan agitreenit sujuivat oikein hienosti. Päästin viimein myös kokeilamaan keppejä verkoilla! Viimeksi Enna on mennyt keppejä (verkoilla) viime kesänä Oreniuksien treeneissä. Silloinkin vain yhdellä treenikerralla. Ensin Enna vain loikki verkkojen yli ja törmäili niihin. Lisäsin joihinkin keppeihin lisäverkot tuomaan korkeutta, jottei Enna pääse yli. Hetken aikaa Ennalla kesti ymmärtää, että sen kuuluu edetä verkkojen luomaa kujaa pitkin. Melko nopeasti se kuitenkin hoksasi jutun juonen ja teki jo hyviä pujotteluja! Joillakin kerroilla se tosin törmäsi edelleen toiseksi viimeiseen verkkoon tms. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi jo tosi hyvä pujottelu! Toinen puoli oli Ennalle selvästi vähän vaikeampi ja vaikka se osasi pujotella jo melko hyvin minun vasemmalla puolella. Toistojen jälkeen se vaikeampi puolin rupesi sujumaan, joten saatiin molemmin puolin hyviä ja vauhdikkaita pujotteluita, jes! :) Enna myös pujottelee tosi itsenäisesti, reippaasti kohti keppien päässä olevaa namilautasta kohden. Se ei oikeastaan ollenkaan katso mihin olen itse sijoittunut, vaan pujottelee kohti palkkaa.

Keppien lisäksi tehtiin vähän pyöritystä aidoilla sekä aitojen (+putken) sarjaa, jossa esteiden väli oli melko suuri. Lelupalkalla kuitenkin osaa jo tosi nätisti hakea itse niitä hyppyjä! Näissä ehdottomasti ei siis namipalkkaa, silloin tulee helposti mun perässä.

Puomilla otettiin alastulokontakteja molemmin puolin ja nostin Ennan aina ihan sinne alastulon yläpäähän, jotta saatiin vauhtia pidemmältä matkalta. Sujui tosi hienosti! Pystyn itse juoksemaan Ennan ohi ja Enna jää namilautaselta namit syötyäänkin seisomaan kiltisti 2onn2off asentoon vapautuskäskyä odottaen, hieno Enna! Pystyn myös ottamaan sivusuunnassa tosi paljon etäisyyttä. Enna vaan juoksee namilautasella ja jää jälleen odottamaan vapautuskäskyä. Mahtavaa! :) Voisi pikkuhiljaa ruveta häivyttämään sitä namilautasta ja katsoa miten sujuu.

Pitäisi varmaan pikkuhiljaa ruveta myös ottamaan sitä keinua. Sitäkin ollaan viimeksi treenattu Oreniuksilla viime kesänä! Pikkuhiljaa voisi myös alkaa ottaa puomia ihan kokonaisena.

Enna on aika hieno pieni agikoiran alku. :) Ja Luna nappaa pian niitä nollia kisoista, aivan varmana.

Lenkki Kovun kanssa

Tavattiin tänään Ennan kanssa Noora ja Kovu-sheltti ja käytiin lenkillä Haltialan pelloilla. Ilma oli aivan ihana ja viihdyttiinkin lenkillä n.3h. Kovin pitkää lenkkiä ei loppujen lopuksi tehty, sillä rämmittiin ihan omia polkujamme pellolla hiihtäjien vallattua kaikki polut ja tiet. Se osottautui paikoitellen melko raskaaksi, kun hanki ei kantanut meitä ihmisiä ihan joka paikasta! Välillä upposi melkein joka toisella askeleella syvälle hankeen, reisiä myöden…

Koirien takana vilisee lauma hiihtäjiä. Välillä oltiin ihan ympäröity hiihtäjillä! Enna kulki tosi nätisti paikoista, missä hiihtäjät olivat ihan melkein meidän vieressäkin. Jos lähti liian lähelle niitä, tuli heti kutsusta takaisin. :) Ohitti hiihtäjiä myöskin ihan vapaana sivullani seuraten.

Puolivälissä lenkkiä jouduttiin lähes konttaamaan ja päätettiin kävellä vähän matkaa takaisin päin ihan hiihtoladun reunassa, jossa ei upottanut. Saatiin kuitenkin melkein ensimmäiseltä vastaantulijalta kommenttia, kuinka koirien kanssa ei saanut sitä ladunreunaa kävellä… Tämä ehkä siksi, että mies poistui ladulta keski”kaistalle” väistääksemme meitä (olimme kyllä niin reunassa, että hiihtäjät pääsivät ohitsemme) ja kaatui samantien mäkeä laskiessaan. ;)

Latu siis meni sillä ainoalla tiellä, mikä peltojen välissä kulki. Kesäisin se on mukava ulkoilureitti, kävelyreitti. Eipä siis kävellen liikkuvia oltu ajateltu yhtään näin talvella. Vaihtoehtoina olivat vain laduilla käveleminen tai umpihangessa rämpiminen! Käveltiin kuitenkin hetken aikaa reippaasti ihan ladun reunaa, astumatta kertaakaan itse ladulle. Yritettiinpä välissä käydä rämpimässä hangessakin, mutta hanki ei kantanut juuri lainkaan! Jouduttiin etenemään osan matkasta jopa konttaamalla, mahtoi hiihtäjillä olla hauskaa meitä katsellessa… :D

Ei enää siis koskaan Haltialaan talvella! Hiihtäjät ja ladut ovat vallanneet kyllä kaikki paikat, missä pystyy yhtään kävelemään. Onneksi kesällä siellä riittää peltoa ja tietä jalkojenkin tallattavaksi.

Vaan olipas kiva reissu silti ja Ennakin tykkäsi Kovusta. Ainakin silloin, kun se ei käynyt liian ahdistelevaksi. ;) Välillä siis piti vähän näyttää hammasta, mutta suurin osa ajasta meni koirien juostessa. :)

Käytiin Nooran kanssa hakemassa Haltialan tilan kahvilasta (kovat ja kuivat…) pullat ja syötiin niitä mukavasti kesäisillä ulkopenkeillä. Enna odotti sen aikaa tosi nätisti kauempana aidantolpassa kiinni. Oli myös tosi nätisti kun mm. eräs pikkulapsi katseli Ennaa siitä aika lähietäisyydeltä ja kävipä joku mies sitä siinä rapsuttamassakin, Enna vaan veti korvat iloluimuun ja heilutteli häntäänsä nätisti istuen. :) Tosi rauhallisesti hengaili ja odotti, että saatiin kuivat pullamme nieltyä. Ja kun mä kävin sen sieltä hakemassa, piti tietenkin tehdä parit iloiset kenguruloikat, kun sain sen irroitettua tolpasta…

Jouduttiin odotellemaan bussia pysäkillä 25minuuttia (joka oli ihan mukavan lyhyt aika verrattuna siihen, että busseja kulki tunnin välein!), joten tehtiin remmipalkalla muutamia täyskäännöstreenejä, kivan sähäkästi sujuivat!

Ennalla ainakin oli kiva reissu, kiitos lenkkiseurasta Noora ja Kovu ja otetaan ihmeessä taas uusiksi! :) Nyt maistuu uni Ennallekkin, vasta nämä kolmen tunnin vapaanariekkulenkit tuntuvat vievän siltäkin vähän energioita pois! ;)