Sorsasaldo 2!

Viime viikonloppuna se viimein alkoi: sorsastus! Oltiin lauantaina klo 12 valmiina ja saalistakin saatiin kahden sorsan verran! :)

(kliklik)

Tänä vuonna Ennalla ei ollut minkäänlaisia ongelmia veneestä hyppäämisen kanssa ja se noutikin molemmat sorsat hienosti. Oltiin niin hyvin naamioitu venettä naamioverkoilla jne., että me ei Ennan kanssa edes nähty ensimmäisen sorsan putoamista! Kepo tiesi kertoa, että sorsa putosi ja suuntaa osasi näyttää suurinpiirtein. Mentiin veneen kanssa hetken matkaa, kunnes oli niin matalaa, ettei enää päästy kulkemaan. Olin hetkeä aiemmin lähettänyt jo Ennan etsimään, jolla oli myös melko hankala kulkea. Se kun ei voinut uida ja kävelykin oli hieman hankalaa pohjasta törröttävien kaislanpätkien vuoksi. Ensin se pyöri meidän lähellä, mutta lähti pian kaislikon reunaan. Kepo väitti, ettei se nyt ainakaan sinne pudonnut! Näin kuitenkin Ennasta, että jotain se haisto ja annoin sille työrauhan. Pian se katosi tiheään kaislikkoon ja tuli hetken päästä iso sorsa suussaan! Luota siis koiraan! :) Se kapusi hienosti takaisin veneeseen sorsa suussaan eikä varmana päästänyt irti, ennen kuin kepolla oli varmasti hyvä ote linnusta! Olisi jäänyt tuo lintu löytymättä ilman koiraa!

Aloitusta odotellessa.

Enna oli hieno ja rauhallinen passissa.

Toinen sorsa ammuttiin suoraan veteen eikä Enna taaskaan nähnyt lintua. Lähetin sen “eteen” käskyllä (pitäisi mennä niin kauan suoraa, kuin toisin käsketään) ja se lähtikin hyvin oikeaan suuntaan. Sorsa oli tosin melko kaukana. Vähän kuitenkin loppui itseluottamus ja se ei lähtenyt tarpeeksi pitkälle. Se nouti sitten pari meidän sorsan houkutuskuvaa. :D Pienien alkuvaikeuksien jälkeen sain kuitenkin Ennan ohjattua kauas linnulle ja tuli taas hienosti veneeseen saakka.

Hieno Epa, kyllä siitä vaan oli suuri apu! :) Se on saanut hyvin lisää itseluottamusta ja kokemustakin! Ei tarvinnut toisella linnullakaan lähteä piilosta veneen kanssa pois. Ensi viikonloppuna toivottavasti uusiksi!

Kyyhkyssaldo 0

Ollaan Ennan kanssa jälleen vietetty viikonloppua maalla, Lunan lomaillessa ja reissatessa pikkuDina seuranaan (tällä hetkellä paikkana Kitee). Se on lomaillut jo parisen viikkoa ja perjantaina näin sitä pitkästä aikaa. Se rupeaa olemaan melko karvaton äidin ahkeran harjauksen tuloksena, joten olisikin kätevää ottaa se pian takaisin kotiin. ;)

Viikolla alkoi myös kyyhkystys, joten käytiin kokeilemassa tänä aamuna onneamme kyyhkysjahdissa, melko huonoin tuloksin. Emme nähneet kyyhkyn kyyhkyä. Sen sijaan pari parvea sorsia kyllä lensi ihan meidän yli! Harmi vaan, että niiden metsästys alkaa vasta ensi viikonloppuna. ;) No, ensi viikonloppuna siis uusi yritys sorsien kanssa! Enna oli supernätisti passissa, joten odottelu oli kuitenkin ihan hyvää treeniä sille. Emme ehtineet ihan hirvittävän kauaa passissa edes istua, kun sain kuumat teevedet käsilleni ja piti palata sisälle palovamman hoitopuuhiin… Onneksi ei nyt kuitenkaan käynyt pahemmin, parit vesikellot muutamaan sormeen ja hirmuinen kipu hetken aikaa. Tuntui vähintäänkin siltä, että sormet ovat liekeissä!

Ennasta maalla on kuitenkin ollut mukavaa, laihasta saaliista huolimatta. On saanut mm. saunoa! Heti kun pihasaunan ovi aukeaa, Enna on jo ylälauteilla odottamassa muita. Kun sen viereen kapuaa, se haluaa saunoa ihan lähellä. :) Enna on käynyt myös tyhjentämässä marjapuskia. Karviaiset osottautuivat sen erityiseksi lemppareiksi, piikeistä huolimatta! Se olisi varmasti tyhjentänyt koko pensaan, ellen olisi jossain vaiheessa sitä moista kieltänyt tekemästä. Se on myös tutustunut naapurien isoon possuun, pariin kissaan ja kaneihin. Se ei oikeastaan ole koskaan tuollaisiin ötököihin käynyt tutustumassa, mutta onneksi oli kovin nätisti. :) Enemmän tuntui kiinnostavan eläimien ruuat. :D

Käytiin myös kokeilemassa veneestä loikkaamista ensi viikon sorsastusta varten. Viime vuonnahan Enna ei oikein uskaltanut hypätä veneestä, mutta tämä kesä on selvästi tuonut sille rohkeutta. Sehän pomppii kaikenmaailman kallioilta ja kiviltä ja nyt se loikkasi epäröimättä myös veneestä damin perään. :) Dami löytyi myös tiheähköstä ruovikosta, hyvä niin, jos sorsatkin sinne sattuvat putoamaan! Kapuaminen takaisin veneeseen onnistuu avustettuna hienosti ilman, että Enna pudottaa damia. Hyvähyvä, ensi viikolla toivottavasti päästään tositoimiin!

Kuvat ovat tosin rantatreeneistä.

Kotiinviemisiksi kerättiin Ennan kanssa ämpärillinen punaviinimarjoja, nam! Meillä oli selkeä työnjako: minä poimin yläoksista ämpäriin ja Enna alaoksilta mahaansa.

Joulutunnelmia

Epa repii jouluköynnöstä:

Ärrieri tappaa Ikearottaa:

Luna söpöilee ja tahtoo rapsutuksia:

Tein Ennalle ihan itse fleecetakin collegevuorella! (joka tosin todennäköisesti siirtyy Lunalle ja Enna saa samanlaisen oranssipohjaisena!) Näin hauskan pinkin kuviollisen kankaan Eurokankaan alelaarissa ja mieleeni tuli heti visio hauskasta koiran takista! Niinpä kangas lähti mukaani. Olin aivan varma, että takki menee kuitenkin pilalle jo ihan alkumetreillä. Vaan toisin kävi! Siitähän tuli ihan kiva ja näppärä takki tarvittaessa Pompan alle treeneihin. Ompelin takkia parina iltana suuren inspiraation lumoissa. En siis todellakaan ole ompeluihmisiä, nimimerkillä ala-asteen puutöissä ja ylä-asteella ompelukoneet eivät olleet parhaita kavereitani, ne sekosivat aina kun vaan meninkin lähelle… Olen kuitenkin viime aikoina innostunut ompelemisesta ja Dina on saanut uutta pantaa, hihnaa, heijastinliiviä, talvitöppösiä ja nyt siirryin ompelemaan omillenikin jotain. :) Kunhan tässä harjoitellaan, niin ties mitä luomuksia innostun kohta tekemään. ;) Dinalle ainakin pitäisi yrittää tehdä istuvaa fleecehaalaria…

Melkein tokokokeissa!

Matkattiin Ennan kanssa viikonlopuksi Tampereelle, tarkoituksenamme startata vielä tälle vuodelle tokon avoimessa luokassa. Vaan pieni punainen päätti aloittaa juoksut myöhään koetta edeltäneenä iltana. Meiltä siis jäi tokokoe välistä! (Epa osaa tämän hyvän ajoituksen: kerran se aloitti yöllä juoksut, kun seuraavana aamuna meillä olisi ollut mielenkiintoinen tokokoulutus! Lähdinpä sinne sitten ilman koiraa, onneksi kuunteluoppilaanakin saa paljon irti!)

Meidän ohjatut toko- ja agitreenit ovat siis tältä vuodelta ohitse. Molemmat koirat kisasivat tänä vuonna kivoin tuloksin: Luna nousi agilityssa kakkosiin saaden kaikki nollansa ennen kesää ja Enna teki kolme hienoa tokon ykköstulosta saavuttaen TK1 sekä läpäisi taipparit. Ensi vuonna sitten kohti uusia haasteita! Toivottavasti Ennakin pääsee silloin starttaamaan agilityn parissa! Nyt jäämme valmistautumaan ensi viikon voittajanäyttelyviikonloppuun!

Ihmettelin, kun Enna oli menomatkalla junassa ihan hassu: se oli melko kärttyinen sitä haistelemaan tulleita koiria kohtaan. Se kun yleensä tykkää kaikista lukuunottamatta liian innokkaita poikia. Se ei tahtonut kuitenkaan nyt ketään lähelleen ja tahtoi istua täpötäydessä junassa vain sylissäni. Meitä vastapäätä istunut snautseripoika vasta olikin ällö, sitä ei yhtään päästetty lähelle! No, selvisipä syykin sitten tähän kärttyisyyteen illalla kun neiti aloitti juoksunsa!

Vietettiin sitten viikonloppu vaan koirakavereiden basenji-Ninnin ja valkkari-Avan kanssa lenkkeillen ja riekkuen. Enna tosin ei oikein jaksanut valkkarikakaran riekkumisia ja sen leikkiminen oli lähinnä sitä, että se suu auki piti ihmeellistä murinaa ja valkkaripentu Ava mateli ihan innoissaan korvat luimussa sen edessä! Ulkona Enna ei Avaa juuri noteerannut, juoksi vaan pallon kanssa karkuun. Ava oli Ennasta vähän ällö, se kun yritti niin kovasti mielistellä ja pusutella.

Enna pian 2-v ja Ava 6kk. Kokoeroa on!

NOU1

Syyskuun puolessa välissä käväistiin Ennan kanssa Kouvolassa taipumuskokeissa. Meidän koe kuitenkin keskeytyi vesityön (vedestä haettiin 2 lokkia, Enna tosin epäröi hieman ensimmäistä veteen loikkaamista suomaisesta rannasta) jälkeen hakuruutuun, jossa Enna kieltäytyi koeriistana käytetyistä fasaaneista. Yleensä taippareissa käytetään hakuruuturiistana varista, jolla olimme aikaisemmin treenanneetkiin. Enna ei ollut koskaan nähnyt fasaania, eikä tuomarin avustuksesta huolimatta sitä ottanut suuhun. Olin tosin jo varautunut, että koe kaatuisi viimeistään jälkeen, sillä Enna ei jostain syystä suostunut parissa viimeisissä treeneissä ottamaan kania suuhun!

Reilu viikko ennen koetta Ennalle näytettiin pitkästä aikaa kania. Se otti sen suuhun, kun se annettiin sille kädestä. Kun pupu heitettiin, Enna ei enää halunnut sitä ottaa. Treenasimme sen jälkeen muutaman päivän vain kanin kanssa, mutta en saanut Ennaa millään keinolla kantamaan pupua. Se otti sen pari kertaa hetkeksi suuhun, mutta pudotti heti. Edes pupua kantava Luna ei saanut Ennaa ottamaan pupua, sitä lähinnä ahdisti, kun pupua yritettiin väkisin sille tarjota. Lumpperlandia oli tästä ihanasta riistannoutamismahdollisuudesta äärettömän onnellinen ja haki pupua innoissaan kerta toisensa jälkeen! Pupu oli tässä vaiheessa majaillut jo pari päivää eteisessämme, joten se ei enää tuoksunut edes kovin ihastuttavalta…

Taippareiden jälkeen Enna kuitenkin yllätti! Kahdelle pennulle näytettiin pupua, kun otin Ennan autosta ulos. Olimme jo miettineet pakkopitämistreenejä pupun kanssa Ennan varalle. Kun kävelin pupua kantaneen Ullan ohi, Enna yhtäkkiä nappasi pupun Ullan kädestä! Ennen kuin kukaan ehti edes tajuta, Enna kantoi pupua innoissaan häntä heiluen! Seuraavalla treenikerralla Enna hakikin pupun jo hienosti itse jäljen päästä, vaikka pupu muistuttikin enemmän jo muumiota kuin kania lemuten melko ällöttävästi. Ennan mielestä pupu oli ihan parasta ja aivan ihana!

Perjantai-iltana 1.10. suuntasimme porukalla autot kohti Pomarkkua, taippareita ja nomekokeita. Mukaan lähti Ennan ja minun lisäksi Fanny, Jade ja Lunan sisko Madde (joka tosin ei osallistunut mammavatsallaan kokeeseen), Ulla ja Lunan siskontyttö Lotta, Hanna ja Lunan siskontyttö & Ennan puolisisko Aida, Marko ja Lunan sisko Nelli sekä kannustusjoukkomme. Lauantai aamuna starttasimme kaikki kokeissa. Enna suoritti tällä kertaa vesityön täysin ilman epäröintiä veteen loikkaamisessa ja haki molemmat lokit nopeasti. Hakuruudusta se haki 4 varista erittäin nopeasti ja täysin ilman minkäänlaista turhaan juoksentelua! Treeneissä se on usein ensin hetken aikaa vain juoksennellut täysiä ja palannut välillä tyhjänä takaisin ja sitten taas välillä varista tuoden. Nyt se siis suoritti erittäin mallikkaan hakuruudun! Tuomarikin kiitteli ajan säästämisestä. ;)

Jälki vedetään aina kaikkien koirakoiden suoritettua vesityön ja hakuruudun. Jännittämistä riittii siis vielä ensimmäisen suorituksen jälkeen! Sydän pamppaillen laitoin koiran jäljelle ja odotin. Sekunnit tuntuivat ikuisuuksilta! Seisoin metsässä lähetyspaikalla tuomareiden ja yleisön seistessä tiellä. Yhtäkkiä minua viittoiltiin tielle ja näin Ennan kipittävän tietä pitkin kani suussaan! Ennalle siis viikonlopun saldona NOU1! Tuomari vielä sanoi Ennasta “Kova kone.” kun käytiin myöhemmin iltapäivällä hakemassa kunniakirja ja arvostelu. :) Hieno plikka, teki kyllä niin hienon ja nopsan taipparisuorituksen! Ei epäröintiä missään ja linnut sekä kani tulivat nopeasti käteen saakka! Ainoastaan rannassa se pudotti toisen lokeista vedestä tullessaan. Muutkin meidän nuorisosta läpäisivät hienosti taipparit ja Lotta tempaisi itselleen AVO2 tuloksen, mahtavaa!

Illalla hieman juhlittiin, juotiin ja syötiin ja sunnuntai aamuna sitten oltiinkin kaikki pirteinä (…) kokeissa töissä. Mutkien kautta päädyin alokasluokan kokeeseen töihin ja sain nähdä monen monta erilaista suoritusta ja kuulla hyviä vinkkejä. Nyt vaan treenaamaan uudella innolla ensi vuotta ja alokasluokkaa varten! :) Sunnuntaina nähtiin myös hieman kahta Ennan siskoa, jotka olivat käyneet hakemassa ALO2 tulokset.

Jade, Enna ja Aida: pätevät taipparikoiramme!

Eilen illalla yhdeksän maissa kotiuduttiin koko viikonlopun reissusta ja voin sanoa, että väsyttää! Ensi vuonna toivottavasti uusiksi Pomarkkuun! :)

Tässä vielä arvostelumme:

1. Sosiaalinen käyttäytyminen: Ystävällinen noutaja

2. Uimahalu: Syöksyy veteen ja ui mielellään.

3. Hakuinto: Tehokasta hakua.

4. Noutohalu: Nopeat ylösotot.

5. Nouto-ote: Pehmeät otteet.

6. Palauttaminen: Nopeasti ohjaajalle (oma kommentti: Ennahan juoksee aina yhtä kovaa riistalle/damille kuin takaisinkin. :))

7. Reagointi laukaukseen: Rauhallinen ja tarkkaavainen.

8. Itseluottamus ja aloitekyky: Jäljestää itsenäisesti ja nopeasti kanille. (oma kommentti: jälkiä ei olla Ennalle kovin montaa vedetty, mutta niissä ei ole mitään ongelmaa ollut. Jäljestää tarkasti ja nopeasti.)

9. Yhteistyö: Hyvässä yhteistyössä.

10. Yleisvaikutelma: Rivakka nuorehko narttu, joka vaivatta selvittää tehtävät osoittaen erinomaisia taipumuksia.

Metsästysreissulla

Palailtiin n. viikko sitten maalta, jossa vietettiin reilu viikko. Ainoastaan Pieni Punainen pääsi mukaan ja Laulava Lintukoira joutui tyytymään kohtaalonsa porukoiden pienen chihupennun kiusattavana. ;) Monena aamuna herättiin hyvin aikaisin ja valvottiin myöhään lintuja tähyillen. Se jopa tuotti tulostakin! ;)

Sorsastuksen aloitus.

Maisemat passissa olivat lähinnä tätä.

Passissa on hyvä osata ottaa rennosti, kun mitään ei tapahdu!

…itse kunkin. ;)

Saalistakin saatiin! Aloituksessa yhteensä kahden linnun verran.

Sorsastusreissuiltamme saatiin saaliksi kolme lintua. Ennalle tuotti hieman vaikeuksia veneestä hyppääminen. Ensimmäisen linnun kohdalla se epäröi suuresti hyppyä, mutta hyppäsi sitten kuitenkin. Kierteli hetken vedessä olevaa uutta tuttavuutta, nappasi sitten kiinni ja lähti tuomaan kohti venettä. Ihan veneeseen asti se ei kuitenkaan lintua tuonut, tuli kiire kivuta äkkiä takaisin kyytiin. Seuraava lintu oli melko lähellä venettä, joten soudettiin viereen, kun Enna ei meinannut uskaltaa hypätä. Enna sitten noukki linnun vedestä veneen kyytiin. :P Heittelin sille vielä lintua maalla, jolloin se haki sitä hyvin sekä vedestä että maalta. Kolmannen linnun Enna samaten noukki vain vedestä, se ei enää suostunut hyppäämään itse veneestä. Jos sitä hieman avusti, se vain yritti äkkiä takaisin veneeseen. Meidän täytyy siis hieman treenata näitä hyppyjä! Vaikeat rannatkin tuottavat sille nimittäin vaikeuksia, kun se ei millään meinaisi uskaltaa hypätä. Luna taas hyppii ihan mistä tahansa, ihan mihin tahansa… Hullu eläin.

Vaan kovin hienosti Enna osasi elämänsä ensimmäisellä sorsareissulla ottaa rennosti, kun mitään ei tapahtunut. :) Oli vain kerällä veneen nokassa ja havahtui välillä paukkeeseen.

Kyyhkysiä reissun aikana nähtiin, mutta ei saatu saalista.

Houkutuskuvat auringonlaskussa.

Enna ja viimeinen saalis.

Nähtiinpäs vähän isompiakin lintuja!

Olisin voinut ottaa tämmöisen pienen ja söpön lemmikiksi.

Reissulla ehdittiin tehdä muutakin kuin metsästää. Kun toiset ylittävät ojat yläkautta…

…Enna mieluummin läträsi niissä.

Maalla on mukavaa!

Jännityksellä huomista kyyhkysjahdin alkua odotellen.

Viikonloppu Tampereella

Viikonloppuna oltiin pienten punaisten kanssa Tampereella Ninni-basenjin ja Ava-valkkarin (11vko) luona. Nähtiin myös Fanny, Madde ja Jade. Labradoreilla oli melkoisen hauskaa keskenään! Dina spurttaili onnellinen ilme naamallaan Avaa karkuun, joka ei saanut sitä millään kiinni! Kömpelö ja hidas pentu kun Ava vielä on. :) Sisällä taas Dina ei pitänyt Avasta yhtään, sillä Ava yritti leikkiä liian rajusti pienen Dinan kanssa. Viikonlopun aikana saatiin onneksi Dinalle omankokoista seuraa, kun nähtiin hieman sitä nuorempaa chihupoikaa! Noin pienelle kun on välillä vaikea löytää samankokoista leikkiseuraa.

Takaisin päin tullessa molemmat koirat olivat aivan rättiväsyneitä. Juna oli niin täynnä, että saatiin vain seisomapaikat. Onneksi päästiin puolen tunnin seisoskelun jälkeen kuitenkin Dinan kanssa istumaan, Enna jäi kiltisti käytävän toiselle puolelle makoilemaan reporankana. :) Ei sitä häirinneet edes ohi ja päältä kulkevat ihmiset. Pikku Dinskukin on niin ihanan reipas, eipä sitä pelota mikään paikka tai kulkuväline! Se kulki täällä hoidossa ollessaan mukanani ensimmäistä kertaa junissa.

Dina palasi eilen takaisin porukoille ja Luna tuli vaihdossa takaisin kotiin. :) Loput reissukuvat täällä.

Agirotu ja Pomppivat Possut

Viime viikonloppu vietettiin Ylöjärvellä, Teivon raviradalla Agirodun merkeissä. Majoituimme kisapaikalle suuren suurella huvilateltallamme perjantaista sunnuntaihin. Yösijamme kokoaminen tuotti hieman vaikeuksia, sillä ohje oli unohtunut matkasta ja osia teltassa oli ihan miljoona… Saatiin kuin saatiinkin teltta kuitenkin onnellisesti pystyyn! Purkaminen onneksi sujuikin sitten hieman nopeammin.

Helle oli ihan hirmuinen koko viikonlopun ja viilennysloimet olivatkin ahkerassa käytössä. Tuntui tosin että koirat ja loimet kuivuivat sitä mukaa, kun ne oli saanut kasteltua. Huh!

Kisattiin Lunan kanssa viikonloppuna yhteensä 5 radan verran, joista 3 oli virallisia. Parhaiten sujui perjantain iltakisa, josta tuloksena 5. Luna possuili jälleen puomin alastulokontaktin kanssa! Se on keksinyt nämä kontaktien yliloikkimiset vasta hetki sitten, ennen niiden kanssa ei ollut ongelmia…

Muut viikonlopun radat eivät sujuneet yhtä hyvin, Luna pomppi puomin ja keinun kontaktia, tiputti parit rimat, ei meinannut kiivetä puomia (alempana lisää juttua Lunan omituisesta puomi-kammosta) jne. Lauantaina päästiin kuitenkin epäviralliselle, avoimelle SM-finaaliradalle, jossa possu keksi hauskuuttaa yleisöä (itse en niin osannut tässä vaiheessa vielä nauraa..) kakkimalla kolmanneksi viimeisen esteen eteen, voi nolous! Rata oli siihen saakka sujunut ihan mukavasti, Luna oli ottanut jopa nätisti puomin alastulokontaktin! Ennen kakkimisoperaatio meillä oli alla yksi kielto ja yksi okserin tippunut rima aika vaikealla radalla.

Sunnuntaiksi olin saanut kerättyä labradorijoukkueen ja niinpä joukkue “Pomppivat Possut” pääsi kisaamaan! Menestystä ei tullut, mutta hauskaa oli! Kiitos kaikille osallistumisesta, ensi vuonna uusiksi! :) Luna oli joukkuekilpailun radalla aivan omissa maailmoissaan ja ratamme oli hieman haahuilua. Ei tosin sinänsä ihme, kolmen päivän kisa- ja helleputki vei aika tehokkaasti myös ohjaajan mehut. Luna olikin viikonlopun jälkeen aivan poikki.

Kisapaikalle saapui turisteeraamaan Ninni-basenjin uusi pikkusisko, valkkari Ava, 8vko. Melkoisen suloinen tapaus!

Kävimme parisen viikkoa sitten kisaamassa myös Espoossa, josta tuloksena hylky. Luna jostain syystä rupesi lämmittelypuomilla hyppäämään ylösnousussa aina tietyssä kohtaa pois! Se pomppi monta kertaa alas, ennen kuin sain vietyä sen koko puomin loppuun saakka. Sama jatkuikin sitten kisaradalla ja muuten niin hieno ratamme kaatui puomiin: Luna ei kolmannen yrittämänkään jälkeen suostunut sitä kokonaan suorittamaan. Varsin kummallista, sillä Luna ei ole koskaan arkaillut puomin saati keinun kanssa! Agirodussa ainoastaan yhdellä radalla Luna hyppäsi jälleen puomilta alas ylösnousulla, kiipesi sen tosin toisesta kehoituksesta kokonaan ylös. Kerrassaan omituista!

Enna kärsi reilu kuukausi sitten korva- ja pissatulehduksesta, mutta saatiin ne onneksi hoidettua lääkäristä saaduilla lääkkeillä nopeasti pois. Luna taas oli eräs kaunis päivä päättänyt avata lattialle jääneen roskapussin ja syödä sen sisällön. Mahaan joutui mm. hyvin hyvin vanha jauhelihapakkaus, kokonainen baanaani sekä toisesta laukusta löydetty metallinen bepanthen-tuubi. Ainoastaan korkki ja muutama metallinpalanen löytyi… Luna kuitenkin selvisi vain pienellä ripulilla. Mahtoiko Lunalla olla mahahaava tai muuta, mitä piti hoitaa bepanthenilla sisäisesti? Ilmeisesti, kun koko tuubillinen kelpasi!

Tampereella

Vietettiin viime viikonloppu Tampereella ja tässä hieman kuvia aurinkoiselta reissulta. :) Mukaan lähti sisko porukoiden chihutyttö Dinan kanssa, joten vietettiin viikonloppua neljän koiran voimin! Jotka muuten kaikki sopivat toistensa väreihin, oikea väriskaala. ;) Kyllä tuollainen pieni 1kg kokoinen koira vaan on kätevä! Kulki meidän mukana ihan kaikkialla, joko sylissä tai omassa kassissaan. Oma laukkinikin jo normaalisti painaa enemmän kuin mukana kannettava chihu. :D

Dina ja ihan oma auringonottopyyhe.

Loput kuvat täällä.

Ennan viralliset kuvaustulokset saapuivat Kennelliitosta, A/A 0/0, jee! :) Niin ja silmät terveiksi peilatut myös.