Enna, Luna, Ledi, Java ja Lux

Lux tykkäsi kovasti juosta isojen kanssa!

Lux on ihan yltiösöpö!

PerusLuna, se on jo pienestä pitäen istunut mielellään nurkissa. Ja tietysti lelu suussa.

Enna rakastaa olla lähellä. Meillähän koirat ei saa olla sohvilla. Tältä kuitenkin näytti lauantai-iltan… Joku on vähän lellipentu!

Kun jogurttipurkista kaapii viimeisiä lusikallisia, paikalla on jo kaksi labradoria!

Ihanan kirpeää. <3

Eilen illalla käytiin vähän treenailemassa agia hallilla viikottaisen ohjatun treenin lisäksi ja otin mukaan myös pikku Dinan! Se ei ensin suostunut syömään mukanani olleita nakkeja vaan suoritti esteitä ilman palkkaa. Jossain vaiheessa se kuitenkin ilmeisesti rentoutui ja halli kävi tutuksi, jonka jälkeen se teki suurella innolla nakinpalat palkaksi kelvaten. :) Dina oli entuudestaan tehnyt keppejä verkoilla ihan parin toiston verran ja eilen pääsimme muutaman toiston jälkeen pisteeseen, jossa kepeissä oli enää 3 verkkoa! Pari alussa ja yksi lopussa. Vähänkö superDina! Palasimme kuitenkin hieman taaksepäin ja lisäsin muutaman verkon väleihin. Saatiin ihan hirmuonnistuneita toistoja aikaan, kyllä se pian osaa kepit täydellisesti!

Tehtiin pienen kanssa myös puomia, A:ta ja keinua eikä niissä ollut mitään ongelmaa vaikkei se montaa toistoa ole entuudestaan niitä tehnyt. Reipas tyttö! Hypyille sitä joutuu vielä aika paljon saattamaan, mutta putkeen irtoaa jo vähän paremmin. Dinaa en opeta pysähtymään kontakteille vaan otetaan ihan läpijuoksuna. En ajatellut panostaa varsinaisesti juoksukontakteihinkaan. Katsotaan rupeaako se jossain vaiheessa pomppimaan vai ei. Vielä ainakin juoksee nätisti loppuun asti, se on niin kovin pienikin. :)

Enna treenasi sunnuntain treeneissä tehtyjä juttuja ja saatiin senkin kanssa hirmusti onnistuneita toistoja, hyvä! :) Sunnuntaina käytiin myös kisaamassa pitkästä aikaa parin startin verran, mutta niistä ei juuri ole kerrottavaa: 2 X HYL. Enna hieman iiiiirtosi ja vauhtiakin oli riittämiin. Se myös teki elämänsä ensimmäisen lentokeinun! Se on saanut ihan kamalasti lisää itsevarmuutta agikentällekkin. Täytyy ehkä sinänsä olla tyytyväinen, että sitä ei tarvitse enää saattaa joka esteelle, niin kuin joskus nuorempana. Se rupeaa ehkä jopa vähän sikailemaan agikentällä, oho! Aina niin kiltti Enna. Ainakin sillä on asennetta.

Enna saapui kehään vähän hihna kireällä nuuskutellen, mutta paikkamakuusen rauhoittui hyvin ja sen jälkeen se ei vilkaissutkaan nurmikkoa meidän omalla suoritusvuorolla. Ehdin tosin jo hieman manailla hyvää alkua… :D

Erityisen tyytyväinen olen Ennan hyviin seuraamisiin! Sen häntäkin kuulemma heiluu seuraamisissa! Molemmat pitkät seuraamiset sujui todella hyvällä kontaktilla ja vaikka en uskaltanut kovinkaan paljoa palkata kehuilla/silityksillä/pompuilla (jotenkin ennakkoluuloja PK-porukkaa kohtaan. :P), erinomainen vire pysyi läpi kokeen! Seuraamista saatiinkin kommenttia, että oli hyvää ja tiivistä. Huomautus tuli ainoastaan mun täyskäännöksistä, jotka oli liian löysiä ja teinpäs jonkun käännöksen vahingossa myös tokopuolen tapaan oikealle! Kummassakin seuraamisessa Enna tosin kerran kuvitteli vuorossa olevan jäävien liikkeiden ja jäi kesken kaiken seisomaan. Itse kävelin jotenkin ihan eritavalla kuin tokokokeissa, joissa olen itsevarma ja tiedän, mitä seuraavaksi kuuluu tehdä! Nyt lähinnä kävelin kauhusta kankeana!

Kaupunkiosuudella ei ollut mitään ihmeempää. Enna ei välittänyt ohikulkijoista/toisista koirista. Viereen pysähtynyt auto vähän kiinnosti, mutta ei yrittänyt hypätä kyytiin tms. mitä ehdin jo hieman pelätä. :P

Huh, nyt se on ohi! Ens kerralla tietää jo vähän enemmän, eikä laita koiraa loppuarvostelussa maahan, kun pitäisi istua tms… PK-porukka tuntui ehkä hieman “sisäsiittoisilta” ja vähän vakavalta verrattuna tokopuoleen (ainakin niitä kohtaan, joilla ei ollut malia, rotikkaa, käyttösakemannia tms.), mutta ehkä me joskus löydetään kivaa treeniseuraa ja saadaan oma auto ja voitaisiin harkita hakua/jälkeä tms.!

Iltapäivästä käytiin vielä moikkaamassa ystäväni äärettömän suloista 8viikkoista flättipentu Rusinaa. Saa nähdä millainen kaveri siitä tytöille kasvaa! :)

Tarina meidän metsästysreissusta odottaa vielä vähän kuvien muokkausta, mutta ehkä saan jutun aikaiseksi lähiaikoina!

Kahdeksan faktaa koirailuistani – haasteen heittivät sekä Emma että Sarianne, joten tässäpä tulee:

1. Mulla on paha tapa torkuttaa aamuisin. Luna pomppaa ilmeisesti pedistään ylös samantien, kun kuulee herätyskellon äänen ja rupeaa pillittämään aamuruokaansa makkarin oven takana. Se itkee siihen saakka, kunnes nousen ylös ja tarjoilen aamiaisen! Hoidossa ollessaan se kuulemma yrittää usein herättää esim. klo 5 YÖLLÄ itkemällä sängyn vieressä… Tahtoen huomiota ja sitä ruokaa. Huoh. Ehkä se yrittäisi samaa täälläkin, jos pääsisi makuuhuoneeseen! Illalla se myös muistaa muistuttaa itkullaan, jos iltaruokaa ei kuulu riittävän ajoissa. Tämä aika tuntuu olevan joka kerta vain aikaisemmin ja aikaisemmin… Ja Lunallehan on aina tarjoiltu ruoka ihan epäsäännöllisin ajoin, joten sillä ei todellakaan ole mitään ruoka-aikoja!

2. Päädyin labradoriin aikoinaan vahingossa ja sille tielle olen jäänyt. Rotu on musta niin ihanan monipuolinen, että poiskaan en ole vielä vaihtanut. Saman viikonlopun aikana voi vaikka tokoilla, agiliitää ja käydä sorsalla. Harrastaa voi oikeastaan mitä tahansa, poislukien ehkä suojelun. ;) Tokoa, agia, nomea, ja mejää (+käytännön metsästystä) on harrastettu ja haaveissa olisi vielä joskus kokeilla hakua ja raunioita! Sitten joskus, kun on oma auto ja enemmän aikaa.

3. Ennen Lunan tuloa en ollut koskaan harrastanut noutajien metsästyskoepuolta ja lintujen ja muiden pieneläinten heittely metsässä kuulosti hieman oudolta harrastukselta. Nyt meidän pakastimeen mahtuu juuri ja juuri jäätelöpaketti kaikkien niiden sorsien, variksien ja pupujen viereen! Kepon metsästysharrastus ja mun metsästysrotuinen koira sopivat hyvin yhteen ja päästiin sen myötä ihan oikeisiin hommiin ja nometouhut alkoivat kiinnostaa entisestään. ;) Nykyään esim. autolla ajaessa bongailen ympäriltäni koko ajan lintuja sekä hyviä treenimaastoja. :D Paluumatka tämän ja viime viikon metsästysreissulta (johon palaan seuraavassa blogikirjoituksessa) kului lähinnä puiden latvoihin ja yli lentävien lintujen bongailuun, ihan automaattisesti, vaikka metsästysalueelta oltiin poistuttu aikaa sitten!

4. Enna on ihan tajuttoman hellyydenkipeä otus. Se hyvin usein haluaa olla lähellä ja erityisesti sylissä. Musta se on aika söpöä ja hellyyttävää enkä voi vastustaa sitä syliintahtovaa ilmettä! Jos sitä ei erikseen kiellä, se saattaa vaan jopa kammeta itsensä syliin, kun istun esim. tietokoneella. Jopa kepo on pehmennyt Ennalle ja ottanut sen viereensä sänkyyn nukkumaan. Se on jo jotain. ;) Luna tykkää olla “sylissä” ainoastaan porukoiden luona sohvalla (kotona moinen on kiellettyä), jossa se nukkuu eturuumis jonkun sylissä. Se ei tykkää vain istuskella sylissä toisin kuin Epa.

5. Luna on useasti syönyt useamman kilon koiranruokaa ja saattanut jopa itkeä pallomahansa kanssa iltaruokaansa.

6. Saksanseisojat ovat kauniita ja voisin joskus ehkä ottaa sellaisen.

7. Meillä ei ollut koiraa ennen kuin olin hieman reilu 10-v. Siihen saakka leikin ja ulkoilutin sukulaisten ja kavereiden koiria. Niin ja olihan mulla mielikuvituskoiria: avaruudesta tullut hirmuisen monivärinen, hännätön koira + monen monta saksanpaimenkoiraa. Saksanpaimenkoira oli pyrenneittenpaimenkoiran ohella suosikkirotujani.

8. Imuroin päivittäin, mutta yleensä karvoja löytyy lattialta siltikin. Karvanlähtöaikana erityisesti! Silloin saatan imuroida jopa pari kertaa päivässä. Karvoja tosin löytyy siitä huolimatta… Luna on Ennaa huomattavasti pahempi irtokarvojen pudottelija!

Enna rakastaa kaikkia ihania kuraojia, joista voi löyty vaikka minkälaisia aarteita! Tänään käytiinkin lenkin jälkeen kunnon pesulla…

Ollaan treenattu ahkerasti agia Maijun opettavaisessa ohjauksessa ja 60cm hypytkin alkavat sujua hienosti. Käännöksiin ollaan saatu myös lisää tiukkuutta, hyvä Epa! Kunhan itse muistan tehdä myös töitä niiden käännösten kanssa enkä löysäile. Myös mun vetämä agilityn alkeiskurssi labradoreille on sujunut oikein mukavasti ja kaikkien kanssa ollaan edistytty!

Eilen käytiin ensin hallilla treenaamassa Lunan ja Ennan kanssa itseksemme (Luna tosin huuuuuusi niin paljon oma vuoroa odotellessaan, että oli varmaan vika kerta molempien kanssa yhtäaikaa vaapaavuorolla… Otin Lunalle jopa luun mukaan, mutta se kiinnosti vain silloin, kun vapautin sen hihnasta…) ja sen jälkeen lenkkeiltiin Ennan kanssa Ojangon hienoissa maisemissa Maijun shelttilauman kanssa ja kuvailin vähän shelttien agitreenejä. Enna ihastui erityisesti pienenpieneen Lux-poikaan! Ennasta toinen oli aivan ihana. :) Lux oli kyllä mustakin ihan liian söpö ja taitava pieni agikoiran alku! Kiitos Maiju, otetaan taas pian uusiksi!

Lux, Java ja Ledi. Shelttien kokoeroja!

Enna ja fasaani treeneissä. Itseluottamus on kasvanut valtavasti viime vuodesta ja mm. ekojen taippareiden fasaaniepäröinnistä ei enää jälkeäkään!

Käväistiin lauantaina korkkaamassa nome-b kokeet Haminassa laihoin tuloksin. ALO0. Viimeisen kuukauden ajan ollaan Ennan kanssa treenattu lähes päivittäin ja otettu vähän takaisin meidän treenaamattomuutta. On treenattu yksin ja yhdessä, dameilla ja riistoilla, maalla ja vedessä. Erityisesti linjoihin ollaan saatu rutkasti lisää varmuutta ja pituutta! Linjat vedessäkin onnistuvat kivasti!

Kokeeseen lähdin avoimin mielin, katsomaan miten me mahdettaisiin pärjätä. Täytyy myöntää, että jännitys oli aika kova ennen koetta, mutta se jotenkin hävisi lähes kokonaan odotellessamme vuoroa. Paineita oli hieman laskenut päivän tulokset siihen asti: monen monta ALO0 ja yksi ALO3. Me startattiin siis numerolla 10. Ensin tuli ykkösmarkkeeraus pellolle, ojan taakse. Sen PITI olla helppo… Ampuja seisoi heittäjää edempänä, pellon tällä puolella ja ampui samalla, kun markkeerausvaris heitettiin ojan toiselta puolelta. Enna pysyi hyvin paikoillaan, vaikkakin näytti juuri siltä että sinkoaa samantien, kun annan sille luvan. Ei lähtenyt tuomarin luvanannosta, hyvähyvä! Luvan saatuaan sinkosi matkaan, mutta harmittavasti oli markkeerannut aivan liian eteen, ampujan läheisyyteen heittäjän sijasta. :( En saanut sitä toisellakaan lähetyksellä pidemmälle ojan toiselle puolelle. Ihme juttu! Ollaan kuitenkin markkeerauksia treenattu myös ojan yli ja kakkosetkin ovat onnistuneet hienosti…

Markkeerauksesta siirryttiin hakuruutuun. Enna seurasi hyvin vierellä. Hakualue oli melkoista ryteikköä: puskaa ja kaislikkoa, osittain maata ja osittain vettä. Jo alussa piti ylittää oja ja parikin. Enna lähti nopeasti alueelle ja vähintäänkin yhtä nopeasti se palasi kyyhky suussaan takaisin! Palautus suoraan nätisti käteen, kuten yleensä. :) Saipas Enna noutaa ekan kyyhkynsäkin, kun kepo ei ole sellaista meille ampunut. ;) Toinen lintu tuli melkein yhtä nopeasti käteen. Sain sen tämän jälkeen lähtemään joka kerta alueelle ja äänestä päätellen se rämpi siellä kunnolla ja ylitti välillä ojia jne. Kerran pysähtyi katsomaan ja kysymään apua, kun seisoin paremmalla paikalla ja näin hieman sen touhuja yhdestä reunasta. Lähti kehoituksesta hyvin etsimään. Ei kuitenkaan saanut enää lintuja ylös. Yhden riistan saadakseen olisi mm. pitänyt siitä “maa-alueelta” uida pienen vesikaistaleen yli toiselle maa-alueelle. Haku tuntui olevan lähes kaikkien koirien kompastuskivi ja siihen kaatuikin monen koiran tulos. Olisin halunnut päästä vielä kokeilemaan vesilinjaa, mutta kokeemme päättyi jo harmittavasti ennen sitä. (Ilmeisesti vaikeahko koe: 15 koiraa, 3xALO3, 1x ALO1 ja 11x ALO0)

Kokeen jälkeen tietysti harmitti melkoisesti. Nielin kuitenkin pettymyksen ja olin tyytyväinen, että sain Ennan joka kerta vaikealle hakualueelle ja teki siellä töitä, vaikkei se ihan riittänytkään. Ei kuitenkaan riittävästi kulkenut siellä vesialueen puolella, vaikka rämpimistä kuuluikin. Ei oltu koskaan edes treenattu hakua tällaisessa maastossa! Nyt vaan maastoja etsimään ja treenaamaan! Meillä tosin tapahtuu varmaankin ohjaajan vaihdos, sillä seläntakaa tulee sellaisia neuvoja, että saa kepo itse astua ohjaksiin. ;) Kokeen jälkeenkin kuulin sellaisia vinkkejä, että kepo starttaa ensi kesänä sitten Ennan kanssa! Hyvin niillä näyttäisi sujuvan, olen kouluttanut molemmat hyvin. ;) Todennäköisesti kepolla ei olisi viikkoa mahakaan kipeä ennen koetta ja muita mukavia jännitysoireita. :D

Tulipahan ainakin korkattua nomekokeet ja tietää mitä treenata! Kyllä me ens kerralla näytetään.